​

Tervetuloa Kennel Ihkulle, olen Marie ja vedän tätä pientä kotikenneliä Porvoon maaseudulla. Olen ammatiltani Floristi, mutta nykyään teen töitä vahtimestarina lukiossa. Eläimet ovat aina olleet osaa elämäni ja unelmani, eritoten koirat. Mutta olen myös kasvanut hevosharrastuksen parissa. Kotona meillä ei ollut koiraa mutta teini-iässä osallistuin 4H-toimintaan dogsitterinä ja sain sitä kautta hoitaa toisten koiria ja käydä näyttelyssäkin. Rakastin todella koirien läsnäoloa ja ystävyyttä. Aloitin suunnitella pikkuhiljaa oman koiran hankintaa kuin muutin, nykyisen mieheni kanssa yhteen.

Ensimmäinen koiramme oli lunnikoira Hugo, vuosi sitä jälkeen hyvä ystävä sijoitti narttutuontinsa Nadya meille jonon jatkeeksi. Meillä oli isoja suunnitelmia ja haaveilin myös omasta kasvatustoiminnasta. Mutta harmiksemme Hugo sairastui ja eli vain 5 vuoteen asti. Nadya koira myös sairastui pentujen jälkeen ja kuoli 3 vuotiaana. 

Näyttelytoiminta kanssa aktivoitui toden teolla näiden koirien kautta, molemmat oli Suomen muotovalioita. 

Sen jälkeen aloitin suunnitella toista terveellisempää rotua itselleni, päädyimme Suomenlapinkoiraan (muut vaihtoehdot meillä oli Bordercollie ja Stabyhoun).

Silloin meillä oli jo muutama lapsi rikastuttamassa arkeamme, niin tästedes koirat ovat saaneet kasvaa lasten ympäröimänä. Luna tuli taloon. Hänen ainoat "huonot" puolensa olivat jonkunlainen riistaviettisyys ja pihalla haukkuminen. Luna asuu nyt Espoossa.

​

Sain Ihku kennelnimen hyväksytty Tammikuussa 2017. Ensimmäinen pentueeni synnytti Luna 1.4.2018.

​

Mutta kuitenkin oli tyhjää ja jäin kaipaamaan vähän pienempää koiraa elämään, seurailin Pieniamerikanpaimenkoiraa hetken ennen kuin sitä hyväksyttiin 2018 rotuna. Kävimme myöskin sitä ennen shetlanninlammaskoira kasvattajankin luona tutustumassa. Mutta jotenkin en syttynyt niihin. Tapasimme ekan kerran PAMPAI rodun sen järjestämällä kesäpäivillä Ylöjärvellä. Rakastuin heti ja aloin etsimään euroopan kasvattajia läpi.

​

Löysin kasvattajan Saksassa (Amilove's), odotin kahta pentuetta läpi ja kolmansissa vihdoin oli pentu minulle , ihana odotettu Dolly. Iivo veli ja Sisko Tyynekin saapuivat Suomeen.

​

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen rotuun, ja pian saapuikin Toby Texasista, ja jonon jatkeeksi toin Sansa sijokin Saksasta ja Tacon Unkarista. Sen jälkeen on vielä Cover tullut Virosta ja Vamos-sijokki Espanjasta, Coverin lonkat valitettavasti oli sellaiset ettei häntä voi käyttää jalostukseen joten möin hänet yhdelle tuttavaperheelle Porvooseen.

Hain myös USA vahvistusta 2023 alussa kahden nuoren nartun verran, Montana ja Juni. Aika näyttää miltä heidän tulevaisuus näyttää, ainakin sukutaulun myötä jotain vähän erilaisempaa mitä täällä Suomessa nyt löytyy. 

​

Toivon todellakin että tämä rotu ja sen harrastajat, edistävät rodun terveyttä ja saamme rakennettua vakaan pohjan Suomen kannalle. Ilo saada olla mukana alkutaipaleessa rakentamassa rodun Suomen kantaa.

​

Ensimmäinen pampai-pentueeni syntyi 12/2020.